Matti Haaponiemi: Puhdetöitä

Dokumentaatiosarja, osa 18: Matti Haaponiemi

Puhdetöitä

Pari vuotta sitten olin puolisen vuotta sairaslomalla kahden harmittoman kirurgisen operaation vuoksi. Päätin silloin aloittaa elektroniikkaharrastuksen, että olisi sitten mielekästä puuhaa toipuessa. Aiempaa kokemusta minulla oli muutama tunti yläasteelta ja teoriasta tiesin alkeita teekkariajoiltani. Alkuunsa tein muutaman yksinkertaisen surisevan äänilaitteen ja efektipedaalin. Harrastuksen myötä löytyi internetin valtava rakenteluyhteisö ja DIY-syntetisaattorit. Nyt kaksi vuotta myöhemmin laitteiden rakentamisesta, soittamisesta ja soveltamisesta on tullut merkittävä osa praktiikkaani. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut myös perehtyä videosynteesiin, jossa syntyvää kuvaa tehdään, kuten äänisynteesissäkin, sähköisillä signaaleilla.

Aloittaessani rakentelua muistoissani oli koulun käsityötunnit. Minulla oli kuva itsestäni, että kädenjälkeni ei ole kovin siistiä ja taitoni heikot. Nyt aikuisena on ollut ilo huomata, että kylläpäs osaan. Toki rakennelmat eivät aluksi olleet kestävimmästä päästä eikä kädenjälkeni vieläkään ole millintarkkaa, mutta arvioijana olen armollisempi itselleni. Kun käytännössä rakentelen työkalulaatikoita, niin niiden ei tarvitsekaan olla ulkoisesti priimaa. Muutamassa vuodessa on kertynyt mukavasti kokemusta elektroniikasta, puutöistä ja tietysti äänisuunnittelusta.

Kun korona keskeytti harrastukset ja tapahtumat peruttiin, oli taas hyvää aikaa keskittyä laitteiden kanssa näpräämiseen. Rakentelu ja soittelu toivat myös lohtua tolkuttomaan tilanteeseen, sillä aluksi ahdisti eikä kevät kokonaisuudessaan ollut mitenkään hyvää aikaa. Nyt oma suhtautumiseni tilanteeseen on rennompi ja leposyke on laskenut lähes koronaa edeltävälle tasolle. Koputtelen puuta ja toivon, että näin voisi olla jatkossakin. Tulevaisuuden näkymät kun ovat jälleen epävarmat. Kenties parin vuoden päästä tapahtumia voi taas järjestää huoletta ilman turvavälejä. Onni onnettomuudessa tänä keväänä oli, että suunnitelmani sisälsivät alunperinkin enimmäkseen ulkotöitä.

Elo-syyskuussa vein improvisoituja äänimaisemia ja musiikkia julkisiin tiloihin, kuten puistoihin, louhoskasalle ja alikulkutunneliin. Oli ilo huomata, miten tapahtumat otettiin vastaan. Ulkotilat sallivat osallistujille kokoontumisen yhteen ja mieluisien turvavälien pitämisen. Saattoipa siellä ihmiset tanssiakin. Tämä oli tärkeä muistutus yhteisen keskittymisen ja sanattoman vuorovaikutuksen merkityksellisyydestä. Valittu paikka, elävä äänimaisema, tuuli, valo, ympäristön äänet ja toiset ihmiset toivat kokemuksiin kullakin kerralla omat ainutlaatuiset mausteensa. Näistä kokeiluista sain hieman kadoksissa ollutta työniloa takaisin ja varmuutta jatkaa sekä kehittää konseptia eteenpäin.

Tällä hetkellä kokoamista ja tarkempaa perehtymistä odottaa erilaisista sensoreista ja niiden signaaleja muokkaavista laitteista koostuva modulaarinen syntetisaattori. Modulaarinen tarkoittaa, että laitteen voi koota mieluisekseen erilaisista yksittäisistä moduuleista. Tuleva laitteisto liittyy muun muassa ensi kevään house-taiteilija jaksoon, jolla tavoitteenani on tehdä työryhmän kanssa Liikelaiturille osallistava installaatiomainen kokemus- ja leikkimaa. Visiossani esiintyjien ja osallistujien oleminen ja toiminta vaikuttavat tilan äänimaisemaan ja videoprojisointeihin. Vielä en tiedä miten se lopulta tulee tapahtumaan, mutta kokeilemalla se selviää.

Työskentely kokeilevien konseptien parissa on mielenkiintoista ja antoisaa. Tuskin tekisin näitä asioita, jos en saisi niistä enemmän kuin ne ottavat. Koen monitaiteellisen työtavan ruokkivan uteliaisuuttani ja kun jostain oikein kiinnostuu se vie mennessään. Tanssi on minulle ennen kaikkea kehollinen kokemus. Se on energian tunnustelua ja sen liikettä. Saman sukuisia fiiliksiä löytyy kaikista taiteenlajeista. Koskaan ei liene liian myöhäistä aloittaa uusia juttuja, lopettaa vanhoja tai jatkaa siitä mihin on joskus jäänyt.

Tähän mennessä korona-aika on korostanut minulle kohtaamisen, jakamisen ja yhdessä olemisen tärkeyttä. Jaetut kokemukset ovat tehneet asioista motivoivampia, merkityksellisempiä ja niistä saatu myötätuuli on kannatellut näinä kummallisina aikoina.

 

Pirkanmaan Tanssin Keskuksen dokumentaatiosarjassa pirkanmaalaiset tanssitaiteilijat kertovat ajatuksiaan työstä ja työntekemisestä. Dokumentaatioiden pohjana ja herättelijänä on PTK:n Taiteen tulevaisuus -manifestin teesit.
Pirkanmaan Tanssin Keskus ry Tampereella logo medialle