Haiharan residenssistä kohti tanssielokuvaa

Kirjoittaja: Emma Heinonen

Pirkanmaan Tanssin Keskus pystyi tänä vuonna järjestämään kansainvälisen Haiharan tanssiresidenssin Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksella Tampereen kaupungin Haiharan Taidekeskuksessa. Kutsuimme Ukrainasta taiteilijoita välittävän Artists at Risk -organisaation kautta tanssitaiteilija Iryna Tychynan työskentelemään kuukauden ajaksi Tampereelle. Tänä vuonna halusimme laajentaa yhteistyön mahdollisuuksia vierailevan taiteilijan sekä paikallisten taiteilijoiden välillä ja projektiin valikoitui myös kaksi paikallista taiteilijaa, Laura Chambers ja Emma Heinonen.

Tässä artikkelissa jaan kokemuksiani residenssityöskentelystä tanssitaiteilijan sekä projektikoordinaattorin roolissa.

“Mahdollisuus luoda vapaasti, valtavasti tukea ja ei puskemista. Kokonaisuudessaan hyvin arvokas kokemus”, Iryna Tychyna.

Alussa esittäydyimme. Emme tienneet toisistamme lähes mitään ennakkoon ja ensimmäisessä tapaamisessa ilmassa leijui jännitystä ja odottavaa innostuneisuutta. Miten tutustua toiseen ihmiseen lyhyessä ajassa? Herättelimme keskustelua kysymysten avulla, kuten “mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?” ja “mikä sinua inspiroi?”, cv:t ja meriitit jätimme sivuun. Luulen, että tämä lähestysmistapa loi välillemme turvallisen ja hierarkittoman yhteyden, josta oli turvallista lähteä luomaan yhdessä. Iryna ja Laura heittäytyivät mukaan ja hetkessä sukelsimme meitä kaikkia kiinnostavien teemojen pariin, kuten ihmisen suhde luontoon, tunteiden kokeminen sekä liikkeen ja musiikin yhteys.

Oli kiinnostavaa luoda tekemisen kautta ja samalla toisiimme tutustuen. Työskentelyssä oli oltava auki ja hyvin vastaanottavainen sekä omat ennakko-oletukset tuli työntää syrjään. Hyödynsimme Työterveyslaitoksen Floor is Ours -tutkimushankkeen toteuttamaa Esittävän taiteen turva- ja hyvinvointiraideria ja kävimme läpi “Näin ryhmämme toimii” kysymyksiä muun muassa ryhmän johtamisesta, työskentelyn tavoista ja odotuksista. Raideri toimi hyvänä lähtökohtana ja kirjattuna sopimuksena jäsenten välillä.

Heti ensimmäisellä viikolla työskentelimme studiossa, jossa kehollinen tutkimus alkoi ikään kuin arvaamatta ja luontevasti. Kuuntelimme erilaisia ukrainalaisia ja suomalaisia kappaleita ja koetimme löytää resonassipintoja toisistamme, inspiroiduimme kuvista ja videoista, joiden kautta teoksen visuaalinen ilme alkoi hahmottua. “Vesi” toimi teemanamme, jota tutkimme liikkeellisesti eri näkökulmista.

Ensimmäisen viikon jälkeen lähdimme työskentelemään kohti demo-iltaa.

“On hyvin tyydyttävää luoda paljon, mutta samalla se on myös väsyttävää”, Laura Chambers.

Residenssin toisella viikolla päätimme työskennellä kohti tanssielokuvaa. Esitimme kolmen viikon aikana työstettyjä liikeaihioita demoillassa Haiharan kartanossa perjantaina 22.9. Oli mielenkiintoista esittää kokonainen tanssiteos ja sen kokemuksen pohjalta mennä tanssielokuvan kuvauksiin. Vaikkakin kyseessä oli demoilta, tanssitaide esityskonseptina aina jollakin tavalla kirkastaa ja selkeyttää sitä, mitä ollaan tekemässä. Kuvauspäiväksi meillä olikin paljon materiaalia, josta karsimme kohtauksiin vain oleellisimmat.

Aamuseitsemältä meitä suosi upea sää Riihiniemen uimarannalla sekä läpi päivän. Kohtaukset kuvattiin Haiharan kartanon ympäristössä sekä Ranta-Tampellan alueella. Tampere tarjosi upeat ja toisistaan erilaiset kuvauspaikat yllättävän pienen säteen päässä. Kuvaajana elokuvassa toimii Mikko Lahikainen, joka toteutti upeita, erityisesti luontoa syleileviä kuvia erilaisia kuvaustekniikoita hyödyntäen. Elokuvan editointi ja jälkituotanto toteutetaan residenssijakson jälkeen.

“Taide voi tuoda onnellisuutta ja iloa”, Iryna Tychyna.

Mitä opimme toisiltamme? Minkälaista oli työskennellä erilaisesta kulttuurista tulevien kanssa? Keskustellessamme residenssistä kuvauspäivän jälkeen, Iryna nostaa esille sen, miten suomalaiset ovat yhteydessä tunteisiinsa:

“Ei tarvitse puskea ja saa olla väsynyt, oli ihanaa että sai vapaasti olla sellaisessa olotilassa kuin on”, hän avaa.

Hänen kokemuksensa mukaan Ukrainassa esittävien taiteiden kulttuuri on edelleen hyvin kurinalaista ja hierarkista, väsymystä tulee peitellä ja jopa sairaana saatetaan työskennellä. Oman kokemukseni mukaan Suomessa työhyvinvointiin ja mielenterveyteen on lähivuosina keskitytty paljon aikaisempaa enemmän ja teemat käsitetään nykyisin osaksi työntekoa.

Freelancer-taiteilijana työn määrä vaihtelee paikoin radikaalistikin, yhtenä kuukautena ei tapahdu mitään ja toisena senkin edestä. Niin myös tämän projektin yhteydessä koimme väsymystä ja muun työn sovittaminen intensiivisen residenssityöskentelyn yhteyteen oli toisinaan vaikeaa. Saimme vapauden toteuttaa taidettamme ja yhteistyömme tulosta kuten halusimme ja kunnianhimoisesti toteutimme sekä esityksen että elokuvan kuvaukset. Väsymyksestä huolimatta projekti oli äärimmäisen inspiroiva ja mielenkiintoinen.

Keskustelussamme olemme kaikki yhtä mieltä siitä, miten mielenkiintoista oli työskennellä yksilöllisten ja ammattimaisten kollegojen kanssa. Erityisesti demoillassa ja tulevassa elokuvassa nähtävät soolot olivat upeita taidonnäytteitä ja jokainen erilainen omalla tavallaan. Vain neljässä viikossa saimme aikaan valtavan paljon, mitä meistä kukaan ei osannut odottaa.

Vesi-teemainen työskentelymme sukelsi syvälle ihmisyyteen sekä ympäröivään luontoon: kuivuus, suolaiset kyyneleet, puhdistautuminen, aaltojen voima, vesi yhdistävänä elementtinä ja elämän lähteenä.

Kiitos Iryna, Laura, Maija, Salla, Mikko, Lena/Artists at Risk!

Tukijat: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Tampereen kaupunki