COVID-19-pandemia on koskettanut ja tulee koskettamaan ihmisyyttä ja ihmisen kokemusta omassa kehossaan, sekä kollektiivisesti kehoina maailmassa. Nyt on aika kuvitella ja sanoittamaan toiveita, uusia reittejä, ajatuksia, ideoita ja utopioita, joita tämä hetki synnyttää. Mitä tämä tila ja tilanne tarjoaa tanssitaiteelle kehityssuuntana?

Tämä tutkimus on keskustelunavaus, ehdotus ja toive siitä, mitä kontakti tanssitaiteessa voisi olla juuri nyt. Määrittelen nyt -hetken poikkeusolojen jälkeiseksi ajaksi, jossa spontaani kosketus siintää vielä tulevaisuudessa. Epävarmuuden ja ei-tietämisen teemat ovat minulle tässä ajassa vahvasti läsnä. Tämä teksti on vasta alku, sellaisen määrittelylle mitä emme vielä tiedä. Olen koko prosessin ajan pyrkinyt nauttimaan, tai ainakin löytämään itsestäni uteliaisuutta ei-tietämistä kohtaan. Olen ymmärtänyt, että vain ei-tietämisen tiedostamalla, voi kutsua itsensä jonkin uuden äärelle, sallia oppimista ja rehellisiä kohtaamisia.

Taiteen edistämiskeskuksen korona-apurahan tuella olen saanut tanssin tekijänä ottaa aikaa oman kehoni äärelle pysähtymiseen. Se on mahdollistanut kevään poikkeuksellisten olojen jälkeensä jättäneiden tunteiden havainnointia ja omien tarpeideni kuuntelemista matkalla kohti kontaktiin palaamista. Näitä kehoon varastoituneita tunteita olen lähestynyt kontakti-improvisaation keinoin (yksin ja yhdessä), käsitellen lempeästi ja empaattisesti omaa kontaktipelkoani. Tutkimukseni on mahdollistanut avautumista dialogille, läheisyydelle ilman kosketusta, toisaalta oman kosketuksen luomalle itsemyötätunnolle. Kontaktiin laskeutuminen on näyttäytynyt myös objektien tutkimisena kehon jatkeena, sekä maailman tutkimisen välineinä. Olen saanut tilaa ja tilaisuuden luoda yhteyttä muihin elollisiin, ihastella kontaktia elämänverkkoon, johon ihmisenä kuulun.

Olen koonnut tähän tekstiin konkreettisia harjoituksia ja tehtäviä liikkeellisinä runoina, jotka löydät tekstistä numeroituina – otathan niitä käyttöösi jos siltä tuntuu. Tanssijana, tanssin tekijänä, koreografina, pedagogina tai fasilitaattorina saatat kohdata hetken, jossa aistit itsessäsi tai toisessa ihmisessä arkuutta, jopa pelkoa kontaktin äärellä. Nämä harjoitukset ovat olleet osa omaa matkaani ulos kotilosta, jonka ympärilleni loin epävarmuuden otettua elämäni peruspilareista kiinni. Pienin askelin, itseäni kuunnellen, tunteitani validoiden ja erilaisista kokemuksista keskustellen, sekä tanssien olen päässyt käsittelemään omaa kontaktipelkoani ja ahdistuneisuutta, jotka kevät toi mukanaan.

Jatketaan dialogia kontaktista tanssitaiteessa, otathan rohkeasti yhteyttä:

Inka Pohjonen

inka.pohjonen@gmail.com
www.inkapohjonen.fi

Lataa tutkimus tästä.