Omakohtaisesti: Liikelaituri 10 vuotta
17.11.2023
Dance is an art in space and time.
Merce Cunningham (1919–2009)
Tanssi on taidetta tilassa ja ajassa. Esiintyvä ruumis on aina suhteessa ympärillä olevaa tilaan.
Suomalaisessa tanssitaidepolitiikassa korostettiin 2000-luvulla alan niukan rahoituksen suuntaamista toimintaan, seinien eli tanssille sopivien tilojen sijaan. Omakohtaisena kokemuksena tämä konkretisoitui siten, että usein oli helpompi saada kasaan tuotannon rahoitus kuin löytää sen myötä syntyvälle tanssiteokselle harjoitus- tai esitystila. Olen valmistanut lukuisia teoksia tanssille sopimattomissa tiloissa. Tiloissa, joissa ei ole ollut joustolattiaa tai tanssimattoa. Tiloissa, joiden lattia on huurtunut pakkasesta tai joita on ollut mahdollista käyttää vain pari tuntia kerrallaan. Pienissä, matalissa, homeisissa…
Muuttaessani takaisin Tampereelle 2011 Pirkanmaan Tanssin Keskuksella ei ollut omaa harjoitus- ja esitystilaa. PTK:n toimisto sijaitsi Sorin sirkuksen tiloissa Nekalassa ja tanssitaiteilijoille vuokrattiin tanssikoulun salia muutamia tunteja viikossa. Ammattimaisen toiminnan valossa tilanne on kestämätön. PTK:n valitessa minut puheenjohtajaksi vuonna 2012 koin vahvaa tarvetta viedä toimintaa kokonaisuudessaan ammattimaisempaan suuntaan. Tämä tarkoitti myös tanssin ammattilaisten työtilojen akuuttia kehittämistä.
Madaltaisi kynnystä edes AJATELLA esityksen järjestämistä.
(Tilatarvekartoitus 2012)
Työtila-asian ratkaisemisessa tiiviinä työparinani vuosina 2011–2013 toimi tanssitaiteilija Outi Yli-Viikari. Talkootyönä kartoitimme alueen tanssin ammattilaisten tilatarpeita, perustimme erillisen tilatyöryhmän ja kävimme katsomassa lukuisia mahdollisia tiloja. Hallinnon tasolla oman tilan hankkiminen merkitsi muutoksia aluekeskuksen toimintoihin sekä myös henkilökuntaan.
Löysimme vuoden 2013 aikana nykyisen Liikelaiturin tilan, jonka katsoimme parhaiten vastaavan toiveitamme olemassa oleva rahoitus huomioiden. PTK:n hallitus päätti vuokrata tilan ja avajaisia päästiin juhlimaan 15.11.2013. Ennen tuota hetkeä tilan kuntoon saattaminen vaati lukuisia talkootyötunteja jäsenistöltä, muun muassa asennettiin Liikelaiturin joustolattia, joka ostettiin edullisesti Helsingin kaupunginteatterilta käytettynä. Yleisötilaisuuksia päästiin järjestämään vasta vuodesta 2014 alkaen, kun tila saatiin remontoitua esteettömäksi.
Maija ja Kalle! Saisimme Amnesty-talolta, joka muuttaa, 16 kpl hyviä puisia katsomotuoleja salille. Ne on varattu aluekeskukselle ja pitää hakea lauantaina klo 13—, pääsisittekö roudaamaan autolla? Meidän auto on rikki, koitan saada toisenkin kuskin /auton paikalle.
(sähköposti 22.8.2013)
Niin Liikelaituria kuin siellä toteutettuja tuotantojakin on leimannut nykytanssille tyypillinen köyhän teatterin estetiikka. Koska ei ollut rahaa, dyykattiin, hankittiin käytettynä, saatiin lahjoituksina tai tuotiin kotoa. Liikelaiturilta oli yleisön turha etsiä pintakiiltoa ja loistoa.
Sain kunnian valmistaa myös Liikelaiturin ensimmäisen kantaesityksen Maanantaikerhon, joka levittäytyi Liikelaiturin salin lisäksi keittiöön ja suureksi, ihastusta herättäneeksi roskaseinäksi.
Maantaikerho käsitteli osuvasti naistaiteilijoiden asemaa ja oletettua sellaista. Historiallisesti naistaiteilijoiden taide on useimmiten toteutunut suurien instituutioiden ulkopuolella. Tätä Liikelaituri myös vahvasti edusti ja edustaa edelleen.
Tanssitaiteen yhteisöllisyys vahvistuu oman tilan myötä ja itsenäisesti toimivat free-tanssijat saavat tilasta ”kasvot” toiminnalleen.
(Tilatarvekartoitus 2012)
Vuosien varrella Liikelaiturin toimintamuodot ovat vaihdelleet; on järjestetty Liikelaiturin klubeja, Lasten lauantaita ja valittu housetaiteilijoita. Liikelaiturin suurimpia saavutuksia on, että tila on alkanut elää omaa elämäänsä. Se tuntuu edelleen olevan tanssitaiteilijoille saavutettava työ- ja esitystila, jossa uskalletaan esittää valmiiden teosten lisäksi luonnoksia. Liikelaituri on alueen ammattilaisten kiintopiste, joka osaltaan luo yhteisöllisyyttä. Tila ei ole kenenkään oma – vaan koko kentän yhteinen. Liikelaituri on valtakunnallisesti tunnettu ja tunnustettu. Tästä osoituksena sille myönnetty tanssitaiteen valtionpalkinto vuonna 2017.
Luultavimmin pienimuotoisten, pienen budjetin esitykset, avoimet harjoitukset, demot lisääntyisivät huomattavasti.
(Tilatarvekartoitus 2012)
Liikelaiturin toiminta on viety kymmenessä vuodessa niin pitkälle kuin se on seinien puolesta mahdollista. Tilan ongelmina ovat yleisölämpiön puute, katsomokapasiteetti, toimiston sijoittuminen sekä yleisesti sijainti toimistorakennuksessa. Tällä hetkellä teemme määrätietoisesti töitä uuden, paremmin tanssitaidetta ja sen kehitystä Tampereella tukevan harjoitus- ja esitystilan löytämiseksi ja mahdollistamiseksi. Tanssitaide ja sen kokijat ansaitsevat kaikin puolin paremman tilan.
Valmistuessani tanssin kentälle 1997 tuskin mikään oli valmista – tai ainakin itse ajattelin niin. Olin innoissani saapuessani keskeneräisyyteen ja ajattelin sen olevan mahdollisuuksia täynnä. Aikamme ruokkii ajatusta valmiista maailmasta, jossa tietyillä sukupolvilla ei ole enää samoja mahdollisuuksia kuin edellisillä. Tanssin kenttä tai rakenteet ovat kuitenkin vielä muotoutumisvaiheessa. Tämä aiheuttaa usein ymmärrettävää ahdistusta ja turhautumista. Olen edelleen innostunut ja toivon myös nuorempien sukupolvien innostuvan kehittämisestä, etsimisestä ja rakentamisesta kanssani.
The only way to do it is to do it.
Merce Cunningham

(Vespa) Laineen visualisointi kohottaa Liikelaiturin valkoisen tilan arkisen juhlavaksi, rullakoissa liikuteltavat valot elävät symbioosissa esiintyjien kanssa. Myös valo – ja sen suunnittelija ja toteuttaja – on yksi esiintyjistä. Laineen oma “Mitätön taiteellinen teko” täyttää koko takaseinän, muiden teokset löytävät paikkansa keittiöstä.
(Liikekieli.com: Teatterikesä OFF: Keittiöistä näyttämöille – naistaiteilijan paikkaa etsimässä. Katri Kekäläinen 2015.)
Maija Hoisko
Kirjoittaja on Pirkanmaan Tanssin Keskuksen toiminnanjohtaja. Hoisko on toiminut tanssin kentällä vuosina 1997–2021 koreografina, tanssijana, tuottajana ja taidepedagogina. Hänen uransa tanssitaiteen parissa linkittyy vahvasti tanssin aluekeskuksiin ja niiden kehittymiseen. Hän on ollut perustamassa Läntistä tanssin aluekeskusta sekä toiminut sen ja Pirkanmaan Tanssin Keskuksen hallituksissa. Nämä aluekeskukset ovat osatuottaneet hänen kahdeksan teostaan vuosina 2005–2016 sekä olleet muuten mahdollistamassa useita teoksia. Niiden esitystilallisiin ratkaisuihin ovat kuuluneet mm. asuntovaunun ja keittiön toimiminen näyttämöinä.