Tätä tekstiä kirjoittaessani olen viettänyt yhteensä noin kolme viikkoa residenssissä Liikelaiturilla, mutta koen että tuleva teos ja sen teemat ovat olleet läsnä elämässäni jo paljon kauemmin.

Aloitin teoksen ideoinnin yksin yli vuosi sitten, ja alunperin becoming-with teoksesta oli tarkoitus tulla soolo. Viime vuoden aikana ymmärsin kuitenkin, että en halua työskennellä yksin, vaan kaipaan ihmisiä ympärilleni. Niinpä työryhmästä on yhtäkkiä kasvanut kahdeksanhenkinen, ja olen kiitollinen saadessani vihdoin aloittaa työskentelyn työryhmän kanssa marraskuun puolessa välissä.

becoming-with teoksen työryhmä koostuu upeista tekijöistä. Työryhmässä ovat mukana tanssitaiteilija Hanna Kahrola, tanssitaiteilija Janina Salmela, tanssitaiteilija Kardo Shiwan, ja tanssitaiteilija Wilma Seppälä, muusikko Tapani Rinne, puku- ja tilasuunnittelija Mirei Kato ja valosuunnittelija Jaakko Sirainen. Minulle koollekutsujan ja koreografin asemassa on tärkeää, että luomme teoksen maailman yhteistyössä koko työryhmän kanssa, ja vietämme aikaa Liikelaiturin residenssissä keskustellen, reflektoiden ja tutkien liikkeellisesti, äänellisesti ja materiaalisesti becoming-with teoksen teemoja.

Vietin elokuun kaksi viimeistä viikkoa residensissä Liikelaiturilla, ja työskentelin itsenäisesti valmistautuen prosessiin, unelmoiden ja kuvitellen tulevan teoksen maailmaa. Tämän tekstin sisällä olevat englanninkieliset virkkeet ovat tekstejä, jotka syntyivät elokuun residenssijakson aikana. Olin kaksi viikkoa yksin Liikelaiturilla, ja vaikka se alkoikin tuntua yksinäiseltä loppua kohden, olen kiitollinen siitä, että minulla oli aikaa, tilaa ja rauhaa syventyä teoksen teemoihin.

Ensimmäisen residenssijakson aikana mietin sitä, miten voin harjoitella hoivaa (practice care) maallista elämää kohtaan, tai oikeastaan sen kanssa? Miten voin pitää huolta itsestäni, ympärilläni olevista ihmisistä, eliöistä ja olioista, ja maasta, siinä miten elän ja teen taidetta? Miten työskentelyilmapiiri ja työskentelytavat voisivat olla hoivaavia, huolta-pitäviä?

what can I do except care
and care and care and care
and listen
care does not always mean gentleness
sometimes it means embracing the
trouble, staying with it
summoning the wildness, holding it
firmly
throwing my limbs around, letting the
space carry them
where’s the catch

Residenssissä huomasin, että kaipasin lepoa, rauhassa olemista.
Makasin lattialla, hengitin, kuuntelin.
Itkin, lauloin, tanssin silmät kiinni.

Kuvittelin, millaista olisi tanssia isoäitini kanssa, hänen äitinsä kanssa, heidän esiäitiensä kanssa… mietin esiäitejäni erilaisina olentoina, kasveina, juurakkoina. Tanssin villisti näiden olentojen kanssa.

Kehoni historia ulottuu pidemmälle kuin osaankaan kuvitella.

all the bodies performing with us
all that we are evoking
all that is present

Upotin käteni saveen, kuuntelin mitä sen kylmyys, vetisyys, ja massa ehdottivat minulle.
Rakensin tulivuoren.

Kaivauduin luolaan ja sieltä pois.
Kasvatin rihmaston.

Kuuntelin huminaa.
Ajattelin kieltä, a language a tongue.

Toisessa residenssijaksossa lokakuun puolivälissä työskentelimme yhdessä tanssitaiteilija Kardo Shiwanin kanssa Liikelaiturilla. Tutkimme erilaisten materiaalien, kuten painavien kankaiden, veden ja kehon massan kanssa työskentelemistä, ja kävimme kellumassa suolavedessä. Huomasin että minulla oli kaipaus tuntea painoa ja painetta, mutta samaan aikaan kokemus kellumisesta ja johonkin uppoamisesta huokutti minua.

going to caves
weights
salt water
a deep hum soothes me
I long to feel weight, pressure
like deep underwater, I imagine
or under clay
a mass to calm me down

Pian alkaa kolmas residenssijakso ja koko työryhmän yhteinen työskentelyprosessi, ja innolla odotan millaisia havaintoja ja maailmoja luomme yhdessä. 

Kun kuvittelen teosta, joka tulee ensi-iltaan 17. joulukuuta 2021, näen teoksen, jonka kaikki elementit kehkeytyvät yhdessä, teoksen, joka mahdollisesti antaa yleisölle tilan ja ajan kokea itsensä osana suurempaa kokonaisuutta. Minulle tämä teos on keino unelmoida, kuvitella ja toivoa parempaa tulevaisuutta. Prosessin rakentaminen yhdessä muiden inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden kanssa mahdollistaa minulle tavan käsitellä kasvavaa ekologista suruani, kokea toivon tunteita ja jollain tavalla ymmärtää enemmän-kuin-inhimillistä maailmaa paremmin.

a space to experience oneself widening into
an attempt to deal with
to understand
something that in ungraspable, infinite
futures we cannot control
and will never know

what is it to live in mutuality
in a state of becoming-with
understand myself not as a singular entity
but as a mass affecting and being affected
I imagine rhizomes growing from my skin
being able to jump into the waterfall in Iceland
and float into that which I cannot understand

Olen syvästi kiitollinen Pirkanmaan Tanssin Keskukselle mahdollisuudesta työskennellä House-taiteilijana Pirkanmaalla vuonna 2021. Tuntuu merkitykselliseltä toteuttaa tätä projektia kotikaupungissani Tampereella, kun taas kasvatan juuriani Suomessa pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen.

Lisää ajatuksiani teoksesta voi lukea osoitteesta: www.wilhelminaojanendance.com/works/becomingwith