Olen päätynyt työstämään drag king hahmoa nimeltä Adam Lovebird kiinnostuessani yhä enemmän sosiaalisen sukupuolen (gender) rajapinnoista. Ylipäänsä sukupuolen esittämisen tavat kiehtovat minua valtavasti. Nojaan tässä tekstissä vahvasti Butlerin sukupuoliteoriaan, jonka mukaan sukupuoli koostuu toisteisista tavoista toimintoja olla eli performoida/esittää sukupuolta.

Työstäessäni drag king hahmoa olen tarkkaillut lukuisia miesoletettuja mediassa, kaduilla ja julkisissa tiloissa. Olen nähnyt mainoskuvia ja katsellut poikabändien musiikkivideoita ja niitä varten rakennettua omaan aikaansa sidonnaista estetiikkaa. Aloitin kehollisen tekemisen stereotypioiden tunnistamisesta ja niiden matkimisesta, jonka jälkeen kiinnostuin siitä harmaasta alueesta, joka on vaikeammin määriteltävissä. Alkoi sadella liuta kysymyksiä, kuten mitä katson, kun määrittelen sukupuolta? Mitä kehonosia, kehon muotoja, liikkeitä, liikelaatuja huomioin? Entä miten rakennan kokonaiskuvan ja sitä kautta tulevan määrittelyn? Miksi määrittelen ja mihin määrittelyä tarvitsen?

Lukiessani suomalaisen dragin historiasta ”Sinivalkoisissa höyhenissä” kirjoitetaan dragistä näin: ”Valtakunnan sovinnaisuuden haastamista. Kantaaottavaa taidetta. Tilan luomista normista poikkeaville sukupuolen ilmaisuille. Androgynian ylistystä. Vai onko sittenkään? Drag voi olla kaikkea tätä ja monta näistä yhtä aikaa.” (Aarnipuu 2010, 265)

Tehdessäni dragiä, jollaiseksi olen oman tekemiseni määritellyt, haastan erityisesti omia kysymisen ja sovinnaisuuden rajojani. Jostain syystä lippis tietyllä tavalla aseteltuna on hahmoni kulmakivi. Mielenkiintoinen kokeilu oli tanssia tuo lippis päässä valon tehdessä varjon valkoiselle seinälle. Liikkuessani katselin tuota varjoa ja sen ääriviivoja. Tunnistin varjon liikkeet joistakin poikabändeille tehdyistä liikkeistä, toisaalta varjo oli kuin kuka tahansa ihminen liikkumassa. Poseerauksissa varjosta näkyi selkeästi stereotypiat, kädet leveästi tilaa haltuun ottaen. Välillä varjo oli jokin epämääräinen möykky tai epämuodostuma.

Drag king on osaltaan esteettisen vastarinnan strategia, jossa viitataan siihen, että esimerkiksi miehisyys ja mieheys voidaan mieltää kulttuurisiksi taidoiksi, joita opitaan käyttämään ympäröivässä yhteiskunnassa (Bonsdorff & Seppä 2002,16). Harjoittaessani näitä miehisen kulttuurin toiminnallisia olemuksia parodian ja matkinnan toimintatapoja hyödyntäen, minulle on kirkastunut etenkin kinesteettinen tilan (haltuun) ottaminen. Väitän, että on sallittavampaa metelöidä ja ottaa tilaa haltuun kehollisesti, eleillä ja toiminnoilla, mikäli kyseessä on mies. Tämä matkinnan taktiikka on tuonut itsevarmuutta myös omiin arkisiin tapoihin olla naisena, hieman suuremmin, tilassa ja kanssakäymisessä. Olenkin alkanut pohtia, kuka
olen kyseisissä hetkissä?

Vänskän mukaan ajatus sukupuolen sisäisyydestä perustuu illuusioon, joka tehdään todellisuudeksi esimerkiksi kuvallisilla esityksillä sukupuolista (Vänskä 2002, 171). Haluankin osaltani yhtyä kuvakaanoniin, jonka pohjakuvana on Ingresin maalaus Suuri odaliski vuodelta 1814 ja Man Rayn siihen viittaava valokuva Ingresin instrumentti vuodelta 1924. Teoksissa korostetaan naisvartalon muotoja ja ne ovat toimineet intsrumenttina taiteilijoiden urakehityksissä. Elina Brotherus on ottanut itsestään valokuvan 1999 parodioiden kahta edeltäjää ja liitän omakuvani tähän sarjaan nimellä aikamme (nais)kuvia 2021.

Lähteet:
Aarnipuu, T. (2010). Sinivalkoisissa höyhenissä, suomalainen drag. 2010. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.
Bonsdorff & Seppä (2002). Kauneuden sukupuoli, Näkökulmia feministiseen estetiikkaan. Tampere: Gaudeamus Kirja.

Kirjoittaja, Tuija Touhunen työskentelee tällä hetkellä PTK:ssa aluekeskuspalkalla.

Aiheet: aluekeskuspalkka, Pirkanmaan Tanssin Keskus