Liikkeen seuraajat: äänisuunnittelija Antti Puumalainen

Liikkeen seuraajat -juttusarja nostaa esiin tanssitaiteen parissa työskenteleviä ammattilaisia kunkin tanssin aluekeskuksen piiristä tanssin aluekeskusverkoston 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Juttusarjan viimeisessä osassa Pirkanmaan Tanssin Keskuksen osatuottaman Joku jonka tunsin -esityksen äänisuunnittelija Antti Puumalainen kertoo itsestään, työstään ja suhteestaan tanssiin.

Valmistuttuaan Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitokselta vuonna 2006 Antti Puumalainen on työskennellyt äänisuunnittelijana teatterin ja tanssin sekä installaatiotaiteen parissa. Hän on työskennellyt muun muassa Kuopion kaupunginteatterissa, & Espoon Teatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Tampereen Teatterissa, Kansallisteatterissa sekä Tanssiteatteri Tsuumissa ja Tanssiteatteri Minimissä. Tanssin kentällä hän on toteuttanut äänisuunnitteluja muun muassa Jyrki Karttusen, Riikka Puumalaisen, Marjo Kuuselan, Reetta-Kaisa Ilesin ja Antti Lahden koreografioihin. 

”Lukion jälkeen mietin uravalintaani muusikon ja äänisuunnittelijan välillä ja päädyin opiskelemaan äänisuunnittelijaksi Teakissa. Minulla ei ollut taustaa teatterin tai tanssin parissa, mutta olin soittanut bändeissä ja sitä kautta myös esiintyminen oli tullut tutuksi. Näin nykytanssia ensimmäisen kerran opiskeluaikoina kun kävimme Stoassa katsomassa esityksiä. Avoin suhtautuminen eri taidelajeihin avasi nykytanssin muodon melko nopeasti”, Puumalainen muistelee. 

Sittemmin nykytanssiesitykset ovat tulleet hyvin tutuksi sekä työn puolesta että yleisön jäsenenä. ”Nykytanssi ja liike toimivat itselleni parhaimmillaan ikään kuin kuvana, josta voi katsoa läpi. Katsoessani tanssiesitystä katson vähän ohi lavan tapahtumista. En keskity yksityiskohtiin vaan seuraan muotoa, kokonaisuutta, teoksen abstraktia tasoa. Keskityn kokemukseen ja haluan kokea tanssin tarjoaman mielentilan.”  

Puumalainen pohtii, että esittävän taiteen ammattilaisena on helppo jäädä tutkimaan ja tulkitsemaan esityksen teknisiä piirteitä. Paras katsomiskokemus kuitenkin syntyy, jos pääsee katsomisen ohi kokemiseen ja teokseen ikään kuin solahtaa sisään, sitä katsoo antaumuksella. ”Se että nykytanssia ja liikettä ei tarvitse tulkita konkretian ilmentymäksi, representaatioksi tai narratiivin kautta on mielestäni vapauttavaa.” 

Nykytanssin ja äänisuunnittelun tasa-arvoinen suhde 

Puumalaisen mielestä nykytanssi tarjoaa erityisen kiinnostavan alustan äänisuunnittelijalle. Hän pohtii sen johtuvan siitä, että nykytanssiteoksessa on luontevasti tilaa äänisuunnittelulle – ehkä enemmän tilaa kuin esimerkiksi baletissa, oopperassa tai teatterissa, joissa äänisuunnittelun sisältö ja muoto voivat olla lähtökohtaisesti alisteisia muille teoksen osa-alueille tai näyttämön tapahtumille.

Puumalainen ajattelee yhteneväisyyden juontavan juurensa molempien taiteenlajien – äänen ja tanssin – abstraktiin luonteeseen. Molemmat ovat vaikeasti määriteltävissä: milloin liike muuttuu tanssiksi, tai missä kulkee äänen ja musiikin raja? Esitystä tehdessä on vapauttavaa pyrkiä ajattelemaan yksityiskohtien ja määritelmien ohi ja keskittyä teoksen kokonaisuuteen. ”Nykytanssin ja äänen suhde abstrakteina eleinä toimii yhteen. Molemmat toimivat sellaisella tasolla, että niitä on vaikea ulkopuolelta sanoittaa tai kuvata verbaalisesti; vasta liikkeen ja äänen subjektiivinen kokemus tekee tapahtuman todeksi.” 

Nykytanssi on avoin äänisuunnittelulle ja genren sisällä ei ole rajoitteita sen suhteen mitä äänellä voi tai ei voi tehdä. Esimerkiksi baletissa perinteisesti liike määrittää millainen musiikin tulee olla, eli musiikki on alisteinen tanssille. Nykytanssissa taas äänisuunnittelu on useasti tasa-arvoinen osa teosta, ja äänen ja liikkeen voidaan vaikka ajatella kulkevan rinnakkain ilman syy-seuraussuhdetta tai kausaliteettia. Puumalainen kehuu sitä, että useat koreografit kokevat äänisuunnittelun merkitykselliseksi ja osaavat antaa sille tärkeän roolin teoksessa.  

Esiintymisasun ääni kuvittaa liikettä

Parhaillaan Puumalainen työskentelee Pirkanmaan Tanssin Keskuksessa Riikka Puumalaisen teoksessa Joku jonka tunsin. Toukokuussa ensi-iltansa saava esitys on suunnattu ikäihmisille ja heidän läheisilleen. Teosta työstetään nimenomaan näyttämön ulkopuolisiin tiloihin sopivaksi, sillä sille on tulossa kiertue pirkanmaalaisiin ikäihmisten hoitolaitoksiin.  

Teoksen alkusysäyksenä on toiminut omakohtainen kokemus muistisairaan ikäihmisen läheisenä. Esityksessä omakohtaisuus piirtyy yleisemmin tunnistettavaksi ja universaaliksi kuvaukseksi ihmisyydestä, luopumisesta ja hyväksymisestä. 

Teoksessa äänisuunnittelulla ja äänellä on tärkeä rooli. Tanssija ja esiintymisasu ovat mikitettyjä, mikä tuottaa teokseen abstraktia ääntä. Esiintymisvaate on erityisen kahisevaa materiaalia, joka on lisäksi liikkumisessaan arvaamatonta. Sen liikettä ei pysty täysin kontrolloimaan eikä siten siitä tulevaa ääntäkään. Vaatteesta lähtevä ääni kuvittaa liikettä ja tanssijalle syntyy duetonomainen suhde vaatteeseen.  

“Tämä on ensimmäinen kerta kun teen teoksen, jonka kohderyhmää ovat seniori-ikäiset ja jota esitetään hoitolaitoksissa. Se, että teosta esitetään näyttämöiden ulkopuolella aiheuttaa joitakin rajoituksia esimerkiksi esitystekniikkaan, tilan käyttöön ja teoksen kestoon mutta koen että nämä reunaehdot voi kääntää teoksen eduksi.” Suunnittelutyössä Puumalainen ei aseta liikaa painoarvoa sille, kenelle teos esitetään vaan oma näkökulma ja teoksen sisältö ovat siitä riippumattomia. “Äänisuunnittelijana lähden liikkeelle teoksen sisällöstä. Pyrin löytämään ytimen, joka liittyy teoksen sisältöaiheeseen tai muotoon ja tutkin millaista ääntä se lähtee synnyttämään.” 

Riikka Puumalainen: Joku jonka tunsin
Kantaesitys Tampereella 13.5.
Muut esitykset: 14.-21.5.
Työryhmä: Riikka Puumalainen, Antti Puumalainen ja Mirkka Nyrhinen
Teos on myös tilattavissa.
Lue lisää: https://www.pirkanmaantanssinkeskus.fi/tapahtumat/joku-jonka-tunsin/