Kuva What Doesn’t End In Water Ends In Light -teoksen demoesityksestä 22.3.

Tanssitaiteilijat Anna Riley-Shepard ja Maciej Beczek sekä äänitaiteilija Lana Harris työskentelivät Haiharan residenssissä ja Liikelaiturilla maaliskuussa kahden viikon ajan. Residenssijakso oli aloitus työryhmän tulevan teoksen What Doesn’t End In Water Ends In Light (työnimi) suunnittelu- ja harjoitusprosessille. Teoksesta nähtiin demoesitys Liikelaiturilla lauantaina 22.3.  

What Doesn’t End In Water Ends In Light on trio kahdelle ihmiskeholle ja vesistölle. Tampereella työryhmä työskentelee Näsijärven kanssa.  

“Alunperin työryhmämme oli tarkoitus matkustaa Tampereelle residenssiin myöhemmin keväällä, mutta jouduimmekin aikaistamaan residenssin ajankohdan maaliskuulle. Yllätykseksemme Näsijärvi oli residenssin aikana vielä jäässä, joten emme päässeet työskentelemään sulan veden kanssa. Pääsimme kuitenkin kävelemään järven jäälle ja se oli eksoottista ja jännittävää”, Riley-Shepard kertoo. 

Riley-Shepard ja työryhmä palaavat Haiharan residenssiin syyskuussa, jolloin teoksen harjoitukset jatkuvat ja teos saa ensi-iltansa. 

Näsijärvi toimii teoksessa Riley-Shepardin ja Beczekin tanssiparina. Tällä hetkellä työryhmän suunnitelmana on pitää esitykset Näsijärven rannalla. Riley-Shepard, Beczek ja Harris tutkivat mahdollisuutta esiintyä eräänlaisella lautalla Näsijärven päällä. “Lautan kanssa työskentely kiinnostaa meitä, koska sen päällä tanssiessamme saisimme suoran yhteyden veteen, tuntisimme sen liikkeen ja pääsisimme liikkumaan yhdessä veden kanssa. Lautan alla olevan veden liike toimisi meille tanssikumppanina”, Riley-Shepard pohtii. 

Kuva What Doesn’t End In Water Ends In Light -teoksen demoesityksestä 22.3.

What Doesn’t End In Water Ends In Light käsittelee ihmisen suhdetta veteen neljästä eri näkökulmasta; ruumiillisesta, etnografisesta, mytologisesta ja tieteellisestä. 

Residenssiperiodin aikana työryhmä haastatteli tamperelaisia heidän suhteestaan veteen ja erityisesti Näsijärveen. Haastattelut tulevat olemaan osa valmiin teoksen äänimaisemaa. Lisäksi työryhmä keskusteli folkloristin kanssa suomalaisesta veteen liittyvästä mytologiasta ja kansanperinteestä sekä suomalaisten suhteesta veteen. Tieteellistä dataa veden tilasta ja laadusta työryhmä hankkii avoimen lähdekoodin lähteistä. Tietoa käytetään kertomaan veden kokemuksesta.  

“Kaikki työni käsittelee yhteyttä luontoon ja tarkemmin sanottuna ihmisen suhdetta tiettyyn luonnon elementtiin. Tässä teoksessa elementti on vesi. On yleistä tietoa, että olemme ihmisinä erottamattomasti yhteydessä veteen ja siitä riippuvaisia. Mutta tiedämmekö sen tunnetasolla? Osaammeko tuntea veden? Työskentelyni etsii vuorovaikutusta veden kanssa ja suhdetta siihen tunteen tasolla. Tutkin sitä, millaista on liikkua yhdessä veden kanssa.” 

“Vesi on peili sille, miten elämme yhdessä yhteiskuntana. Se on heijastava pinta kirjaimellisestikin, ja se myös heijastelee yhteiskuntamme ja ympäristömme tilaa. Esimerkiksi ympäristömyrkyt sekä syömämme lääkkeet päätyvät lopulta veteen. Samoin käyttämämme materiaalit, kuten muovi. Veden tila heijastelee kulttuurisia arvojamme. Tästä ajatuksesta on syntynyt myös teoksen työnimi.”

Anna Riley-Shepard on Amsterdamissa asuva monialainen tekijä, esiintyjä, kirjailija, neurotieteilijä, fasilitaattori sekä sosiaali- ja ympäristöstrategi. What Doesn’t End In Water Ends In Light hyödyntää Riley-Shepardin Rewilding The Body –praktiikkaa, jota hän ohjasi Liikelaiturilla maaliskuussa. Riley-Shepard työskenteli Haiharan residenssissä ja Liikelaiturilla myös vuonna 2022.