Musiikkimatka lapsuudesta aikuisuuteen – Musiikki muistojen albumina

Image module

Moni ikäihminen on saanut lapsena nukahtaa vanhempiensa laulun tuudittamana.

Musiikilla on ollut merkittävä rooli kulttuurissamme. Se on ollut kautta aikain läsnä ihmisten elämänkaaren eri vaiheissa, niin arjessa kuin juhlassa. Oman elämäntarinansa voi käydä läpi musiikin avulla kuin selaisi valokuva-albumia. Se toimii peilinä, jonka kuljettamana päästään palaamaan takaisin menneisiin aikoihin.

Taide kylässä -hankkeessa musiikin käytössä painottuvat sen yksilölähtöisyys ja sen vuorovaikutteiset mahdollisuudet. Musiikki johdattelee vierailutilanteissa toimintaa − liikettä, tanssia, laulua ja soittoa − palauttaen samalla mieleen tunnelmia ja muistoja elämän eri vaiheista. Kyläilyillä musiikki toimii oivana keskustelun virittäjänä. Valitsemme jokaisella kyläilyllä esitettävän musiikin juuri kyseisen ikäihmisen elämänkaaren eri vaiheista. Musiikin luonne on mahdollisimman hyvin liikettä tukevaa ja sisällöllisesti monipuolista. Pyrimme luomaan sallivan ja empaattisen ilmapiirin, jolloin keskustelu musiikin synnyttämistä tunteista ja mielikuvista on mahdollisimman luontevaa.

Taide kylässä –hankkeessa on vierailtu tammi- ja helmikuun aikana 14 eri kodissa. Tiimimme kuuluu minun lisäkseni tanssitaiteilija Marjo Hämäläinen ja Tampereen kaupungin kotihoidon työntekijä. Vakituiset asiakkaat kyläilyille on nyt valittu. On ollut ilo ja valtava rikkaus kuulla ikäihmisten elämän tarinoita. Tällä hetkellä olemme kunkin asiakkaan musiikillisessa valokuva-albumissa käyneet läpi lapsuuden ajan tunnelmakuvia. Lapsuuden laulujen myötä olemme saaneet elää uudestaan pieniä tuokioita ikäihmisten lapsuudesta. Moni heistä ihmettelee ja iloitsee, kuinka monisäkeistöisten lastenlaulujen sanat palautuvat mieleen ihan itsestään. On ilahduttava kuulla, kuinka laulaminen on ollut vuorovaikutuksen välineenä lapsia nukutettaessa, puettaessa, lohduttaessa tai ihan vaan työtä tehdessä. Laulaminen, tuo viisas ja helppo keino, on selvästi antanut näille ikäihmisille heidän lapsuudessaan tunteen, että aikuinen on lähellä ja välittää.

Kerron tässä välähdyksiä muutamasta lapsuuden muistosta 40-luvulta. Niinkin arkinen rallatus kuin ”Rati riti ralla” vei meidät moniin mukaviin talvisiin tunnelmiin kuten lasketteluhetkiin pyykkikopassa viiden sisaruksen kanssa – ”voi kuinka iloinen äiti silloin oli, kun pieninkin pääsi

 

mukaan”. Muisteltiin rakasta isää, joka oli taivuttanut illalla märät suksen kärjet, jotta tytär pääsi hiihtämään koulumatkan järven yli. Tavaramäärän niukkuudesta ja lojaalisuudesta sisaruksia kohtaan kertoo se, että jos oli kovin kylmä pakkaspäivä, talon ainoat lämpimät lasten vaatteet sai se, joka niitä eniten tarvitsi.

”Tula tulla laa” –laulun virittämänä kuulimme tarinoita äidin ja isän ruoanlaittotaidoista ja isän metsästysretkistä. Kotiseutua ja kodin tunnelmaa oli luontevaa muistella ”Tiedän paikan armahan” -laulun sanoihin samastuen. ”Mä olin aina isän tyttö”, kertoi eräs ikäihminen. Muisteltiin, millainen ja miten läheinen isä oli ollut ja kuinka mukavaa oli ollut olla isän sylissä.

Koska minun instrumenttini on sello, vierailulla soitettava ohjelmisto on asiakkaan elämänkaaren musiikkikappaleiden lisäksi klassista musiikkia. Musiikkikokemus ei aina sisällä mitään kerronnallista, koska musiikin kieli on symbolista. Välttämättä ei löydy sanoja kuvailemaan mieleen nousseita tunnelmia. Silloin voimmekin luottaa täysin musiikin voimaan ja paljon puhuvaan sanontaan: ”Musiikki on sanaton kieli ja tunteiden tulkki”.

Muusikkona minulle on kunnia ja ensiarvoisen tärkeää, että saan tarjottua ikäihmiselle konserttielämyksen heidän kodissaan. Aina ei tarvita suuria konserttisaleja. Olohuoneen tunnelma on loistava miljöö musiikillisen valokuva-albumin avaamiseen.

Kirjoittaja: Sellisti, musiikkikasvattaja Elina Honkonen
Image module