Ohjelmistossa 2026–2027: kehollisuus, luonto ja identiteetti

Vuoden 2026 ohjelmisto

Wilhelmina Ojanen & Tommi Kainulainen: Orlando 1+2-teosprojekti

Virginia Woolfin klassikkoromaaniin pohjautuva kaksiosainen näyttämöteos on PTK:n, Tampereen Teatterin ja Teatteri NEO:n yhteistuotanto vuosille 2024–2027. Ensimmäinen osa Orlando, oodi luonnolle jatkaa esityksiään vuonna 2026, ja toinen osa saa ensi-iltansa loppuvuodesta. Teos tutkii luovan saavutettavuuden praktiikkaa ja kehitysvammaisten ja ei-kehitysvammaisten taiteilijoiden yhdenvertaista yhteistyötä.

Maija Tuomi & työryhmä: Eläväksi liikutettu runo

Runosta, liikkeestä ja äänestä versova monitaiteinen trio, joka saa ensi-iltansa huhtikuussa 2026 Liikelaiturilla ja kiertää Tampereen alueen musiikkiklubeja toukokuussa. Teos avaa herkällä tavalla kielen ja kehon yhteyttä ja tuo tanssin sinne, missä ihmiset jo valmiiksi kokoontuvat.

Kardo Shiwan & työryhmä: Vuori Paimen

Kurdilaisista juurista ja nykytanssista kasvava monikerroksinen teos, joka kysyy, miten tuhansia vuosia vanha piiritanssi voi elää tässä ajassa ja paikassa. Vuori Paimen yhdistää liikkeen, äänen, tekstin ja videon ja kutsuu pohtimaan yhteenkuuluvuutta ja kulttuurien välistä yhteyttä kehojen, rytmien ja historian tasolla.

Vuoden 2027 ohjelmisto

Hanna Kahrola: Feeniks (työnimi)

Nykytanssia ja puutarhanhoitoa yhdistävä sooloteos, jossa taiteilija tutkii uudestisyntymistä ja elämän kiertokulkua biohakkeroinnin ja kompostoinnin kautta. Feeniks on yhtä aikaa intiimi ja universaali teos, joka liittää henkilökohtaisen prosessin osaksi luonnon ja ihmisyyden jatkuvaa muutosta.

Tuulia Soininen: Body Symphony (työnimi)

Feministiseen tutkimukseen ja performanssitaiteeseen pohjautuva teos, joka tutkii alastoman kehon lihallisuutta ja sen koreografista potentiaalia. Body Symphony rakentaa eettisesti ja empaattisesti uutta suhdetta kehoon, läheisyyteen ja läsnäoloon tanssitaiteessa.

Feeniks ja Body Symphony muodostavat dialogin, jossa korostuvat muutos, transformaatio ja uudelleenmäärittely sekä taiteilijan henkilökohtaisessa prosessissa että yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Toiminnanjohtajalta

Mikä on Pirkanmaan Tanssin Keskuksen taiteellinen linja?

Syksyn aikana minulta kysyttiin ensimmäistä kertaa: “Mikä on Pirkanmaan Tanssin Keskuksen taiteellinen linja?”. Kysymys pysäytti, koska se tuntui yhtä aikaa hämmentävältä ja perustellulta. Olen toiminut tanssin aluekeskuskentällä koko sen olemassaolon ajan, ja niissä keskuksissa, joissa olen toiminut hallituksen jäsenenä, taiteilijana tai johtajana, on alusta alkaen tehty tietoinen valinta olla nimeämättä taiteellista johtajaa tai muuta kiinteää ryhmittymää, joka vastaisi taiteellisesta linjasta. Ajatus nojaa siihen, ettei tanssitaiteen suuntaa määritellä yhden ihmisen tai ryhmän näkemyksen kautta. Kentän toivotaan muotoutuvan taiteilijoiden omista kysymyksistä, tarpeista ja suunnista.

Tällainen toimintatapa synnyttää taiteellisen linjan kuuntelemalla. PTK tunnistaa teemoja, joita alueen tanssitaiteilijat pitävät tärkeinä, ja luo niille mahdollisuuksia jalostua teoksiksi. Taiteellinen linja elää siinä, mitä taiteilijat tekevät ja millaisia tulkintoja he rakentavat ympäröivästä maailmasta.

PTK toimii kuitenkin rajallisilla resursseilla, ja sen tehtävänä ei voi olla edustaa koko tanssitaiteen kenttää, vaan mahdollistaa osa siitä. Jokainen tuotantopäätös on harkittu valinta, joka heijastaa ajassa olevia kysymyksiä, mutta myös käytettävissä olevia resursseja. PTK:n ohjelmisto on siten aina vain yksi mahdollinen näkymä siihen, millaista tanssitaidetta Pirkanmaalla tehdään.

PTK valikoi tuotantonsa vaihtuvan asiantuntijaryhmän kautta. Päätöksistä kasvaa väistämättä linja, jossa teokset keskustelevat keskenään ja muodostavat ajassa liikkuvia kokonaisuuksia. Jotkin teokset tarttuvat samansuuntaisiin teemoihin, toiset haastavat niitä eri kulmista. Näistä vuoropuheluista rakentuu PTK:n taiteellinen kokonaisuus.

Vuosina 2026–2027 PTK:n taiteellinen linja konkretisoituu teoksissa, jotka käsittelevät moninaista kehollisuutta, yhteisöllisyyttä ja elämän jatkuvaa muuntumista luonnon, identiteetin ja kulttuurin tasolla.

PTK rakentaa taiteellista linjaansa dialogina kentän kanssa. Linja tiivistää kuuntelemista, mahdollistamista ja yhteisen suunnan etsimistä ilman ennalta rajattua estetiikkaa. Ytimessä sykkii käsitys tanssitaiteesta moniulotteisena, intiiminä ja suurieleisenä, yhteisöllisenä ja yksilöllisenä, kevyenä ja syväsukeltavana. Yleisölle tämä moninaisuus voi näyttäytyä yllätyksellisenä tai joskus sirpaleisena, mutta juuri vaihtelu ilmentää kentän elinvoimaa.

PTK on julistautunut manselaisen tanssin sydämeksi ja manselaisuuden voidaankin ajatella näkyvän PTK:n ohjelmistossa ainakin suoruutena ja omapäisyytenä sekä rohkeina ideoina, joihin taiteilijat ovat tarttuneet määrätietoisesti.

– Maija Hoisko, Pirkanmaan Tanssin Keskuksen toiminnanjohtaja