Only Bad Timings – tanssiteos vapaaehtoisesta lapsettomuudesta 

Emma Heinosen tanssisoolo Only Bad Timings tuo marraskuussa Liikelaiturin näyttämölle rohkean ja henkilökohtaisen teeman – vapaaehtoisen lapsettomuuden ja siihen liittyvät keholliset kokemukset. 

Katsojat kutsutaan todistamaan, mitä tapahtuu, kun kehosta tulee julkinen ilmoitustaulu; lapsentekokone, jonka rytmiä lyö biologinen kello. Teoksessa syvennytään siihen, millaista on olla naisena odotusten ja oman tahdon ristipaineessa, ja siihen, minkälaista roolia yhteiskunta naiselle tarjoaa. 

Emma Heinonen on tamperelainen tanssitaiteilija, joka teoksissaan tarkastelee yhteiskunnallisia teemoja ja toiseuden kokemusta. Haastattelussa hän kertoo Only Bad Timings -teoksen taustoista ja sen parissa työskentelystä. 

Kertoisitko teoksen taustasta? Mistä kaikki sai alkunsa? 

Teoksen aihe on ollut omassa elämässäni pinnalla pienestä tytöstä lähtien. Se, että lapsena leikkisin lasta muistuttavalla nukella, tuntui minusta omituiselta. Yhdenlaista elämän mallia kaupitellaan naisille niin ikään koko elämän lävitse; käy koulut, pariudu, synnytä. Äitiyttä tarjotaan elämän täyttymyksenä ja asiana, joka vain tapahtuu vääjäämättä. Oma kokemukseni on kuitenkin aina ollut toinen ja kiinnostukseni suuntautunut muualle. 

Naisen yhteiskuntarooliin ja äitiyteen liittyy paljon vanhahtaneita ja yksinkertaistavia ajatuksia, joita halusin lähteä teoksessa purkamaan. Vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on niin Suomessa kuin globaalistikin kasvussa, mutta vapaaehtoisesti lapsettomien näkökulmaa ei yhteiskunnallisessa keskustella kovinkaan usein tuoda esiin. Halusin pureutua juuri heidän kokemuksiinsa ja tuoda keskusteluun niiden äänen, jotka hiljennetään, kun puhutaan naiseudesta. 

Mikä on esityksen teema? 

Teos käsittelee vapaaehtoista lapsettomuutta ja naisen roolia yhteiskunnassa. Syvennyn siihen, millaista on olla naisena odotusten ja oman tahdon ristipaineessa. Teos käsittelee myös sitä, miten syvenevä kapitalismi ylläpitää jähmeitä sukupuolirooleja ja edesauttaa ilmastokatastrofia sekä elämän kestämättömyyttä. 

Kertoisitko, minkälainen prosessi teoksen tekeminen on ollut? 

Prosessi on ollut toisaalta pitkäkestoinen ja toisaalta tiivis. Työskentelykausi kohti valmista teosta on ollut intensiivinen ja toisinaan yksinäinen, mikä sooloteosta tehdessä usein korostuu. Takana on kuitenkin hyvä tiimi, josta olen kiitollinen. 

Käytännön taiteellinen työ alkoi Tanssiteatteri MD:n kesäresidenssissä 2023, jolloin loin liiketeemat neljään kohtaukseen. Niiden parissa olen työskennellyt loka-marraskuussa Pirkanmaan Tanssin Keskuksen residenssissä, ja pikkuhiljaa teoksen kokonaisrakenne alkaa hahmottua ja kohtaukset löytää paikkansa. 

Onko aihe vaikuttanut ilmaisuusi ja työskentelytapaasi? 

Lähdin työstämään teosta naiskehoon liitettyjen termien pohjalta. Tutkin, mitä ”biologinen kello”, ”lapsentekokone” tai ”elämän hetkellisyys” voisivat tarkoittaa liikkeenä ja miten kehoni voisi näitä termejä ilmentää. Olen pyrkinyt työskentelyssä tarkkuuteen, syventyen siihen, millaista kehollisuutta nämä yleisessä käytössä olevat termit naisen kehosta luovat. Olen pyrkinyt antamaan itselleni tilaa olla ja hengittää, ja tuntea, mitä aihe minussa herättää. Voisin kuvailla siirtyneeni uudelle henkilökohtaisuuden tasolle, jota en taiteessani ennen ole kokenut. 

Erityisen kiinnostavaa teoksessa on mielestäni se, miten henkilökohtainen kokemus rinnastuu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Miten vauva- ja väestöpoliittisessa keskustelussa puhutaan ikään kuin kasvottomista synnyttäjistä, syyllistäen ja ihmetellen miksi he eivät täytä tehtäväänsä. Samaan aikaan tässä minä olen, lavalla, naiskehossani, tuntevana, ajattelevana ja kokevana ihmisenä – kapinoimassa ihan vaan olemisellaan. 

Millaisena näet oman kehosi roolin tässä teoksessa? 

Vesala laulaa ”ei en oo raskaana, söin jälkkärii.” 

Matka oman kehon hyväksymiseen on omalla kohdallani ollut pitkä. Ylipäänsä vaatimus siitä, että oma keho pitäisi hyväksyä, on paljon pyydetty yhteiskunnassa, joka jatkuvasti pyrkii sanomaan, millainen sen tulisi olla ja mitä sen tulisi tehdä. Ehkä kyse onkin siitä, että löytää keinoja sulkea nämä vaatimukset itsensä ulkopuolelle. 

Tässä teoksessa lavalla nähdään yhdenlainen naiskeho. Toisaalta se voisi olla vain keho. Se on synnyttämätön keho – keho, joka aistii, tuntee ja ilmaisee. 

Haluatko esityksen kautta tuoda jonkun näkökulman vapaaehtoisesta lapsettomuudesta käytävään keskusteluun? 

Lapsia tähän yhteiskuntaan tuskin syntyy lisää sillä, että valtio käskee. Itsestään selvää on, että jokaisella tulisi olla oikeus valita, lisääntyykö vai ei. 

Lapsettomuudesta käytävään keskusteluun ehdotan ajatusta siitä, että kenties yhteiskuntarakenne tällaisenaan on tullut tiensä päähän. Ehkä olisi aika kehittää yhteiskunnan rakenteita ihmiskunnan kehityksen mukaisiksi, tarkastella elämää pidemmällä aikajänteellä kuin neljä vuotta. Ehkä olisi korkea aika hidastaa, hengittää ja luoda tilaa jatkuvan uuden luomisen sijaan, lopettaa ihmisen nostaminen muun luonnon yläpuolelle. Mitä jos esimerkiksi yhteiskuntamme perheet eivät olisi niin ydinperhekeskeisiä vaan yhteisöllisempiä, ja jos hoiva nähtäisiin tukipilarina eikä ainoastaan menoeränä? Mitä jos ei olisi kokoajan niin järjetön kiire suorittaa elämää? 

Only Bad Timings -esitykset Liikelaiturilla 

La 23.11. klo 19 (ensi-ilta) 
Su 24.11. klo 15 
La 30.11. klo 19 

Liput Lippuagentista 10€/20€/35€ +2,50€ käsittelymaksu