Poikkeustilan dokumentaatio osa 2: Tuija Touhunen

Uteliaana uuden äärellä – koronatilanteen vaikutus house-taiteilijan työjaksoon

Työskentelin huhti- toukokuussa Liikelaiturin house-taiteilijana. Alunperin tarkoitukseni oli järjestää iltamatyyppinen tapahtuma, jossa olisi lisäkseni ollut muitakin taiteilijoita esiintymässä ja kenties fasilitoitu keskustelutilaisuus aihealueen ”sukupuolisuus ja performatiiviset teot” ympärille. No, koronatilanne vyöryi niskaan ja fyysisesti paikan päällä toteutuvaa tapahtumaa oli erittäin epätodennäköistä järjestää. Kaikki oli epävarmaa, mutta onneksi työjakson pysyminen oli varmaa. Päätinkin rajata työskentelyn työpariyhteistyöhön tanssitaiteilija Hanna Kahrolan kanssa.

Millainen ulostulo sitten voisi olla? Sisäpihalta katsottava teos ikkunoiden takaa esitettynä? Yhdelle ihmiselle kerrallaan esitettyä? Taltiointi? Pohdintojen keskellä aloimme kehitellä uudenlaista konseptia, jossa perinteisen teostaltioinnin sijaan ulostulo kuvattaisiinkin liikkuvan kameran avulla yhdellä otolla. Liikkeessä kuvaaminen mahdollistaisi kehon kuvaamisen myös läheltä ja siten huomioisi uudenlaista liikkeen / kehon katsomiskokemusta. Ajatus oli innostava ja sopiva kuvaajakin, tanssielokuvaa tehnyt Mia Tiihonen, tuli heti mieleen.

Olen työskennellyt hieman kameran kanssa aiemmin, mutta tällainen tapa tehdä oli itselleni uutta. Se avasi uudenlaista tapaa tilalliselle ajattelulle ja hahmottamiselle, liikkeen mahdollisuuksille ja tietoisuudelle siitä, kuinka läheltä liikettä katsottaisiin. Kaikki tämä vyöryi sisältöön ja visuaalisuuteen. Kuvauksen kautta tärkeäksi elementiksi nousikin visuaalisuus. Yhtäkkiä huomasin olevani neula kädessä työstämässä hapsuista kangaskokonaisuutta kasvojeni peitoksi ja pohdin eri materiaalien toimivuutta liikkeessä ja kuvassa. Työtä versosi joka puolelle. Uutta opittavaa tuli koko ajan eteen. Välillä se tuntui kuormittavalta, mutta oli myös helpottavaa uppoutua johonkin maailmaan ikään kuin koronakriisin ulkopuolelle. Työskentelimme suurimman osan ajasta Liikelaiturin tilassa (turvavälejä noudattaen), mikä osaltaan oli tärkeää työn kannalta.Koronatilanne vaikeutti työtämme käytännön tasolla. Meidän oli vaikea haalia puuttuvaa rekvisiittaa ja puvustusta kasaan, koska teatterit ja erikoisliikkeet oli suljettu. Emme myöskään pystyneet perehtymään etukäteen suunniteltuun kirjallisuuteen, koska kirjastot olivat kiinni eikä e-kirjoja löytynyt. Julkisilla kulkuneuvoilla matkustaminen toi mukanaan oman jännityksensä. Luovimme silti näiden uusien, viikoittain vaihtuvien tilanteiden keskellä ja löysimme keinoja toteuttaa työskentelyä. Tärkeintä oli pysyä terveenä. Avoin keskustelu ja salliva ilmapiiri ihan kaikessa nousi merkittävään asemaan. Liikkeellä leikittely auttoi, huumori oli myös keino selviytyä.

Saimme työjaksolle mentorin aluekeskuksen tukemana. Koin mentoroinnin tärkeäksi osaksi selkiyttämään niitä asioita, joita olen taiteilijana pohtinut teoksen aihealueen kannalta ja halusin teokseen näkyville. Mentori toimi myös hyvänä henkisenä tukena vallitsevan koronatilanteen aikana.

Kuva: Noora Nenonen

”Gender blender” toteutettiin virtuaalisena ulostulona Facebook – tapahtuman kautta, jonne linkki saatiin avattua 29.5. Se tavoitti yleisöä laajasti ympäri Suomen ja katsomiskertojen perusteella triplasi perinteisen kävijämäärän. Tämä antaa itselleni toivoa siitä, että vapaan kentän tanssitaide voi olla saavutettavaa. Uudenlainen konsepti mahdollisti mm. Tampereen ulkopuolella asuvien pääsyn teoksen pariin. Kuitenkin esittävän taiteen tekijänä, kun esitykseni ovat tapahtuneet livenä ja vuorovaikutuksessa, on vaikea käsittää sitä, että teoksella on ollut katsojansa. Toki yleisösuhdetta pohdittiin ja otettiin huomioon jo teoksen valmistusvaiheessa, nyt suhde on vain toisenlainen, platonisempi. Prosessi oli kiinnostava tapa tehdä tanssitaidetta ja voisin hyödyntää tapaa myös jatkossa, mutta en kuitenkaan vaihtaisi pois perinteistä livenä tehtyä esitysmuotoa. Kokemus vahvistikin livenä tehtävän esittävän taiteen merkitystä itselleni sekä tekijänä, että katsojana.

Kommentteja virtuaalisesta ulostulosta: ”Muoto antaa tilaa ja sallii kaikenlaiset reaktiot, kun tanssitaide tulee kotisohvalle.”  ”Olisin katsonut pidempäänkin, jotenkin siitä käsiosasta lähti upeisiin sfääreihin.” ”Kutkuttava, ihmeellinen, yllättävä ja ilahduttava.”