
Linda Kuha
Linda Kuha on kuopiolaislähtöinen, Tampereelle asettunut tanssitaiteilija, joka on työskennellyt tanssin ammattilaiskentällä Suomessa, Belgiassa ja Hollannissa vuodesta 2009. Kuhan taiteellisessa työssä yhdistyvät improvisaatiorakenteen luominen, liikkeen leikillisyys, kerroksellisuus ja taiteellinen tutkimus. Hän on ikuisesti kiinnostunut ihmisistä ja henkilökohtaisten kokemusten yhteiskunnallisuudesta.
Kuha on työskennellyt tanssijana Danscompagnie Lunessa Belgiassa Roberto Olivanin ja Jennifer Regidorin teoksissa sekä useissa Pirkanmaan Tanssin Keskuksen osatuottamissa produktioissa, mm. Tanssiva satuhetki ja House-taiteilijana teoksella Enemmän kuin 9kk, joka palkittiin Simpukan Helmi-tunnustuksella 2016. Vuodesta 2013 lähtien Kuha on toiminut Tanssiteatteri Liikerissä koreografina ja tanssijana.
Koreografina Kuhaa kiinnostaa identiteetin ja aitouden tutkiminen (podcast-sarja Joku tanssii jossakin 2021–2022, sooloteos Ceci n’est pas moi 2023). Hän on erikoistunut kollektiivisiin työskentelytapoihin ja toimii usein projektien koollekutsujana ja fasilitoijana. Tällä hetkellä Kuha viimeistelee koreografin maisteriopintojaan COMMA-ohjelmassa Hollannissa (Codarts & Fontys).
Teoskuvaus “Ceci n’est pas moi”
Radioaktiivisen pilven laskeuduttua elämänsä aloittaa ihminen, jolla on kiire tehdä kaikkea. Aikaa ei ole hukattavaksi, koska joku saattaa vetää lankapuhelimen johdon seinästä kesken laulun. Uutisointi kasvihuoneilmiöstä ja lamasta muistuttavat siitä, että kaikkea on vain vähän, aikaakin. Lapsi menee joka aamu vaarin luo katsomaan MacGyverin uusintaa, koska muuten ei ole mitään tekemistä ja aika täytyy käyttää hyödyksi. Silti sinne on kiire, tylsyyttä pakoon, joten matka täytyy juosta. Sukupolveni tarina voisi periaatteessa olla kenen tahansa. Missä tässä tarinassa on tilaa minulle?
Ceci n’est pas moi on vilpitön ja intiimi tanssimonologi vastuusta, vapauden tavoittelusta ja niiden muovaamasta ihmisyydestä. Ceci n’est pas moi peilaa menneisyyteen, ja tuo esiin Y-sukupolven henkilökuvan.
Soolo on syntynyt koreografi Linda Kuhan kiinnostuksesta lähestyä koreografiaa autofiktiona. Yleisö otetaan mukaan kerros kerrokselta etenevälle fyysiselle pohdinnalle siitä, miten ajan luoman kontrollin ja vastuun puristuksesta voi löytää aitoutta.
Teoksen idean lähtökohtina ovat teoriat totuudesta sekä identiteetin ristiriitaisuus. Nimi on suora viittaus René Magritten klassikkoon La Trahison des images (1929), joka ehdottaa, etteivät asiat ole sitä mitä oletettavasti näemme. Sooloteos flirttailee totuuden kanssa, haluten siitä hyvän ystävän.
Kuhan taiteellisen työskentelyn keskiössä ovat improvisaatiomenetelmin luodut kerrokselliset scoret, joiden materiaalina hän on käyttänyt elämäntapahtumia. Kuhalle tyypillistä on runsaus sekä liikkeellä leikittely. Ensimmäisestä hän pyristelee pois, ja jälkimmäisen hän ottaa hyvin vakavasti.
(Teoksen ensi-ilta on 24.3.2023 Liikelaiturilla.)